Omenaboston (ei kananmunaa, myös maidoton)

Ryhdyin pullanleivontaan, ja teki mieli taas kokeilla jotakin muutakin kuin peruskorvapuusteja. Päädyin todelliseen retrovaihtoehtoon ja päräytin omenahillolla täytetyn bostonkakun.

Bostonista, jos mistä tulee mummula mieleen. Ei sillä, että mummuni olisi sitä alvariinsa leiponut, mutta jotakin isoäitimäistä tässä klassikkokakussa on.

Bostonkakku on varsin helppo valmistaa, mutta nopea se ei ole, kuten ei mikään pullataikinasta tehty. Hyvältäkin se maistui – noin vaihteluna peruspullalle.

Omenaboston
Valmistusaika: 15 min + 1 h nostatus + n. 45 min

1/2 annosta pullataikinaa
n. 1 dl omenasosetta
kanelia
raesokeria
1 kananmuna tai sokerivettä
vesi-tomusokeriseosta tai valmista piparkakkukuorrutetta

Valmista ja nostata pullataikina ohjeen mukaan. Painele taikinasta ilmakuplat pois. Kauli taikinasta iso suorakulmion muotoinen levy jauhotetulla leivinpöydällä. Levitä omenasose levylle tasaisesti ja ripottele päälle kanelia.

Kääri levy löyhäksi rullaksi. Leikkaa rullasta n. 5 cm mittaisia paloja. Asettele palat pystyyn irtopohjavuokaan. Jätä palojen välille kunnolla tilaa. Nostata parikymmentä minuuttia.

Sivele pullarullat kananmunalla tai sokerivedellä ja ripottele päälle raesokeria. Paista uunin keskiosassa 180 asteessa n. 30 minuuttia, kunnes kakku on pinnalta kauniin vaaleanruskea.

Jäähdytä kakku. Irrota irtopohjavuuan reunat ja kuorruta kakku vesi-tomusokeriseoksella tai piparkakkukuorrutteella. Tarjoile kahvin tai teen kanssa.

Advertisement

Rapea rusina-omenamysli (gluteeniton)

Meillä syödään yleensä aina aamiaiseksi puuroa. Joskus sitä kuitenkin kaipaa vaihtelua. Lomareissuilla ja hotelleissa otan aamiaiseksi jugurttia ja mysliä, mutta kotiin en ole viitsinyt mysliä hankkia, koska se on a) kallista ja b) transrasvoilla ja sokerilla ladattua. Tai no, saahan niitä rasvattomia ja sokerittomiakin, mutta ne eivät sitten maistukaan oikein miltään.

Viimeisimmällä reissulla tuli herkuteltua ihanan rapealla rusina-omenamyslillä ja paksulla turkkilaisella jugurtilla. Yhdistelmä oli niin kerta kaikkiaan nam, että päätin kokeilla, josko kotikonsteilla saisi tehtyä mysliä edes vähän sinnepäin.

Eihän sitä rapeutta oikein saa aikaan ilman rasvaa, mutta kun itse tekee niin ainakin tietää, ettei valmistuksessa ole käytetty hydrolysoitua palmuöljyä tai jotakin muuta ällöä. Myslistä tuli oikein hyvää – jopa niin hyvää, etten malta olla napostelematta sitä ihan pelkältään…

Käytin ihan tavallisia pikakaurahiutaleita, mutta jos on tarvis täysin gluteenittomaan, voi käyttää puhdaskaurahiutaleita.

Rusina-omenamysli
valmistusaika n. 15 min

1 l (puhdas)kaurahiutaleita
50 g mantelilastuja
80 g hasselpähkinärouhetta
1,5 dl rypsiöljyä
1 dl juoksevaa hunajaa
0,75 tl suolaa
kanelia
1 pussi (43 g) omenalastuja
125 g rusinoita

Sekoita kaurahiutaleet, mantelilastut, pähkinärouhe, rypsiöljy, hunaja, suola ja kaneli keskenään. (Vinkki: hunaja kannattaa mitata samassa mitta-astiassa, jossa olet jo mitannut öljyn – irtoaa astian reunoista hienosti.) Vuoraa syvä leivinpelti leivinpaperilla ja levitä seos tasaisesti pellille. Paahda 250-asteisen uunin keskitasolla n. kaksi ja puoli minuuttia, sekoita, tasoita ja paahda vielä toiset kaksi ja puoli minuuttia.

Kaada seos kulhoon. Palastele omenalastut sekaan ja lisää rusinat. Sekoita.

Säilytä mysliä tiivissä muovirasiassa tai lasipurkissa. Tarjoile esimerkiksi maustamattoman jugurtin ja marjojen tai hedelmäpalojen kanssa.

Pehmeä omenapiirakka

Kun kokosin edelliseen postaukseen listaa tässä blogissa julkaistuista omenaruuista ja -leipomuksista, huomasin, että tämä klassikko puuttuu joukosta. Olen tätä perinteistä kakkupohjaista omenapiirakkaa leiponut jo lähes parinkymmenen vuoden ajan – se kuuluu olennaisena osana perheeni alkusyksyyn. Reseptin olen aikoinaan saanut ex-anopiltani.

Omenapiirakan suhteen on erilaisia koulukuntia. Jotkut tykkäävät rouskuvasta crumblesta tai muropohjaisesta piirakasta. Ja herkullisiahan nuo ovatkin. Mutta minulle pehmeä omenapiirakka on kuitenkin se kunkku. Ja tällä reseptillä se onnistuu aina.

Pehmeä omenapiirakka
valmistusaika n. 40 min

5 – 10 hapanta omenaa
150 g pehmeää voita
2 dl sokeria
2 munaa
5 – 6 dl vehnäjauhoja
5 tl leivinjauhetta
3 dl maitoa
Sokeria ja kanelia

Kuori omenat ja leikkaa ohuiksi lohkoiksi.

Vaahdota voi ja sokeri. Vatkaa munat sekaan yksitellen. Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe keskenään, lisää puolet taikinaan ja sekoita tasaiseksi. Lisää maito ja sekoita hyvin. Lisää loput jauhoista ja sekoita tasaiseksi. Taikinan tulisi olla melko jämäkkää ja koostumukseltaan sileää, joten lisää tarvittaessa jauhoja.

Levitä taikina tasaisesti isoon, teflonpintaiseen uunivuokaan. (Voit käyttää myös leivinpaperilla vuorattua uuninpeltiä, jolloin piirakasta tulee ohuempi ja paistoaikaa voi lyhentää.) Asettele omenanlohkot kauniiksi kuvioksi taikinan päälle siten, ettei taikinaa juuri paistele väleistä. Sirottele päälle reilusti sokeria ja kanelia. Jos haluat hieman karamellimaisen maun, käytä ruokokidesokeria. Paista 200 asteessa uunin keskiosassa n. 30 min, kunnes omenoiden välistä pursuileva taikina on ruskettunut kauniisti.

Tarjoile jäähtyneenä sellaisenaan tai vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa.

Piirakka kestää hyvin pakastamista. Se kannattaa leikata valmiiksi annospaloiksi ennen pakastamista.

Karpalo-omenamuffinssit

Taas on se aika vuodesta, kun omenoita tulee vyörymällä, ja niille pitää keksiä käyttöä. Pakastimessa on jo osapuilleen 12 litraa omenasosetta, ja perinteistä omenapiirakkaa on syöty vuoden kiintiö täyteen – siis kokeellisen keittotaiteen pariin. Tällä kertaa yhdistin omenoihin raikkaan kirpsakkaa karpaloa ja tein muffinsseja.

(Joku saattaa ihmetellä, miksi leivon niin usein muffinsseja. Vastaus on yksinkertainen – niitä on helppo ja kiva tehdä lasten kanssa ja ne on helppo pakastaa. Pienet apukokkini ovat jo niin taitavia, että isompi rikkoo tärkeänä kananmunat taikinaa varten ja pienempi sitten vakavana kieli keskellä suuta kaataa munat taikinakulhoon. Muffinssivuokien asettelu pellille on myöskin molempien apukokkien lempihommaa.)

Mietin, mikä mauste sopisi täydentämään omena-karpalo-makuparia. Kaneli ja kardemumma ovat omenoiden luontaisia kavereita, mutta eivät oikein rimmaa karpalon kanssa. Vanilja puolestaan tuntui pliisulta. Mutta heureka! Inkiväärihän käy hyvin molempien kanssa. Sitä siis. Lopputulos olisi saanut kernaasti maistua voimakkaamminkin inkivääriltä – kenties tuoreeltaan raastettu olisi tuonut enemmän terää kuin kuivattu. Mutta hyviä tuli muffinsseista joka tapauksessa.

Karpalo-omenamuffinssit
n. 24 muffinssia

Puutarhaomenoita, pilkottuina n. 5 dl omenanpaloja
Pari kourallista kuivattuja karpaloita
3 dl sokeria
2 munaa
1,5 dl maitoa tai kauramaitoa
150 g voita tai maidotonta margariinia sulatettuna
6 dl vehnäjauhoja
2,5 tl leivinjauhetta
vajaa 1 tl inkiväärijauhetta

Kuori omenat, poista siemenkodat ja pilko pieniksi paloiksi.

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja inkivääri keskenään. Lisää taikinaan maito, sulatettu rasva ja jauhoseos. Sekoita nopeasti tasaiseksi. Lisää omenanpalat ja karpalot, sekoita.

Asettele paperisia muffinssivuokia muffinssipellin koloihin ja nostele vuokiin taikinaa lusikalla. Paista 200 asteessa n. 15 minuuttia, kunnes muffinssit ovat kohonneet ja ruskettuneet nätisti pinnalta. Tarjoile jäähtyneinä.

Omenahillo

Kaverini kyseli Facebookissa, mistä tietää, kuinka monta kiloa omenoita on hilloon laittamassa, kun ei ole talousvaakaa. Kerroin hänelle nyrkkisäännön, jota noudattamalla olen itse tehnyt hilloja hyvällä menestyksellä. Kaverini raportoi, että hyvin onnistui hänenkin hillonsa, joten jaanpa saman neuvon täälläkin.

Mistä tietää, montako kiloa omenoita hilloon tulee?
Hilloa tehdessä hyvä nyrkkisääntö on, että kaksi litraa marjoja tai omenanpaloja (Huom! Ei siis kokonaisia omenoita vaan paloja) painaa osapuilleen yhden kilon. Siis 2 litraa = 1 kilo.

Kun tiedät, montako litraa hillokattilasi vetää (ja jos et tiedä, voit mitata kaatamalla sinne vettä litranmitalla), voit silmämääräisesti arvioida, montako litraa marjoja tai omenoita sinulla on, ja laskea sen mukaan sitten painon.

Hillon teko ei ole eksaktia tiedettä, joten noin-arvio riittää vallan hyvin. Hillosokeriakaan ei tarvitse sen kummemmin mittailla – puoli paketillista = puoli kiloa, ja niin edespäin. Vaikka mittaisit tarkasti, on silti hyvä maistella, sillä marjojen ja omenalajikkeiden happamuudessa on eroja.

Muista myös, että hillo happanee kylmetessään. Kuumana hiukan ällömakea hillo on kylmänä juuri sopivaa.

Entä hillon resepti?
Helppoa! Osta paketti hillosokeria ja katso resepti paketin kyljestä. Hyvää tulee!

Omena-briejuustopatongit

Tykkään syödä lounaaksi patonkeja – niin töissä kuin kotonakin. Tänään laitoin pitkästä aikaa omena-briejuustopatonkeja, joiden idean olen saanut muinoin opiskeluaikoina edinburghilaisesta The Elephant House -kahvilasta.

Ne, jotka ovat käyneet Edinburghissa, tietävät, että Skotlannin pääkaupunki ei ole mikään kahvilakulttuurin mekka. Tai ei ollut ainakaan 1990- ja 2000-lukujen vaihteessa. Pubeja riitti niin paljon, että legendan mukaan ne olisi kaikki ehtinyt kiertää läpi, jos olisi neljän vuoden aikana käynyt joka ilta eri paikassa. Mutta kahviloita oli vain muutama. Me osuimme usein lauantain ostoskierroksen lomassa George IV Bridgellä sijaitsevaan Elephant Houseen ja haukkasimme lounaaksi ”BAW:t”, eli brie apple walnut -patongit.

Omassa keittiössäni BAW on kokenut pieniä muutoksia – olen lisännyt mukaan kalkkunafileviipaleita ja vaihtanut saksanpähkinät cashewpähkinöihin. Mutta perusidea on kuitenkin sama – kermaisen briejuuston, kirpeiden omenoiden ja rouskuvien pähkinöiden pirtsakka yhdistelmä.

Omena-briejuustopatongit
2:lle

2 esipaistettua moniviljapatonkia
6 viipaletta savustettua perhekalkkunaa
n. 100 g hyvin kypsynyttä briejuustoa
12 omenanlohkoa (esim. Royal Gala)
kourallinen suolattuja cashewpähkinöitä
tuoretta salaattia tai viinisuolaheinää

Paista patongit pakkauksen ohjeen mukaan. Huuhtele salaatinlehdet. Halkaise patongit heti uunista ottamisen jälkeen. Laita kummankin patongin väliin kolme siivua kalkkunaa. Leikkaa briejuustosta siivuja ja asettele patonkien väliin. Lisää kummankin leivän väliin 6 omenanlohkoa ja ripottele sekaan pähkinöitä. Lopuksi sullo leipien väliin salaatinlehdet. Syö heti teekupillisen kanssa.

Miniomenapiirakat

Esikoisen nelivuotissynttärit on nyt juhlittu. Niin sankarilla itsellään kuin paikalla olleilla lapsilla ja aikuisillakin taisi olla mukavaa.

Kuten aiemmassa postauksessa mainitsin, tarkoituksena oli tehdä sellaiset juhlatarjoilut, että kaikkea pystyisi syömään ”juostessa”. Niinpä listalla oli minikokoista kaikkea: porkkanakakkua muffinssimuodossa, minipizzoja, pieniä foccaccianpaloja, suklaakeksejä – ja miniomenapiirakoita.

Kuten lastenkutsuilla usein, tuli tarjottavaa tehtyä vähän överisti. Lapsethan eivät itse asiassa juurikaan syö juhlissa. Mutta porkkanamuffinssit ja omenapiirakat kyllä kelpasivat pienemmillekin vieraille.
Tuttuun tyyliin tarjottavat myös sopivat useimmille allergikoille.

Miniomenapiirakat

n. 36 kpl

valmistusaika n. 45 min

Pohja:

225 g pehmeää voita tai laktoositonta margariinia

1,2 dl sokeria

2 dl ruis- tai tattarihiutaleita (käytä tattaria, jos haluat täysin gluteenitonta)

2,5 dl puhdaskaurajauhoja

Täyte:

n. 5 dl omenasosetta

Pinnalle:

2 dl ruis- tai tattarihiutaleita

25 g sulatettua voita tai laktoositonta margariinia

2 rkl sokeria

Sekoita rasva ja sokeri. Lisää hiutaleet ja jauhot ja sekoita tasaiseksi. Laita taikina jääkaappiin vetäytymään ja kuumenna uuni 200 asteeseen.

Nostele taikinasta lusikalla kökkäreitä. Pyörittele ne käsien välissä palloiksi, painele litteäksi ja asettele muffinssivuokien pohjalle. Taikina on aika tahmeaa, joten kannattaa kastella kädet kylmällä vedellä, niin se ei tartu käsiin. Paista piirakkapohjia uunin keskitasolla 200 asteessa 8 minuuttia.

Ota piirakkapohjat uunista ja anna niiden laskeutua hetki. Nostele omenasosetta lusikalla pohjien päälle. Reilu teelusikallinen per piirakka riittää.

Sekoita sulatettu rasva, hiutaleet ja sokeri keskenään. Ripottele seosta omenapiirakoiden päälle. Paista uunin keskitasolla 200 asteessa n. 15 minuuttia, kunnes pinta on hieman ruskettunut. Tarjoa piirakat jäähtyneinä.

Omenapiirakat ovat hyviä sellaisenaan, mutta mukavaa lisäpotkua tulee, kun pursotat jokaisen piirakan päälle hiukan paksua vaniljakastiketta. Hyvä maidoton versio on esim. Alpron soijavaniljakastike. Kastikkeen pitää olla vanukasmaisen paksua, koska liian juokseva kastike möhjöönnyttää piirakat.

Sienisalaatti

Yksi perheemme joulupöydän kulmakivistä on sienisalaatti. Tänä vuonna pääsin valmistamaan senkin ihan itse, kun syksyllä saatiin runsaasti sieniä pakkaseen. Edellisestä kokeilusta viisastuneena laitoin tällä kertaa ihan pienen määrän rouskuja ja loput miedompia sieniä. Rouskujen maku on sienisalaatissa ihan ehdoton, mutta jos niitä laittaa liikaa, meinaa suu turtua. Sipulin kanssa saa myöskin olla varovainen.

Alamme taas pikkuhiljaa palata käyttämään maitotuotteita, joten käytin tässä ihan oikeaa kermaa ja voita. Uskoisin, että onnistuu hyvin myös kauravispillä ja ilman voita.

Jos tästä sienisalaatin laitosta meinaa tulla ihan tapa, pitänee harkita sellaisen silppuamislaitteen hankintaa. Tiedättehän – semmoinen lieriön muotoinen härveli, jossa on sisällä terät ja päällä nuppi. Nuppia kun hakataan ylös alas, syntyy nopeaan tahtiin hyvät silput. Tehosekoittimessa nimittäin menee helposti liian pieneksi, ja veitsellä hakatessa tuppaa jäämään isoja kökköjä.

Sienisalaatti
valmistusaika n. 20 min

pieni pakasterasiallinen ryöpättyjä rouskuja
1 kaupan rasia siitakkeita
n. 250 g herkkusieniä
2 valkosipulinkynttä
voita
1/2 sipuli
1 omena
suolaa

Kastike:
2 dl vispikermaa
1,5 rkl omenaviini- tai valkoviinietikkaa
2 tl sokeria
valkopippuria

Puhdista herkkusienet ja siitakkeet. Palastele suurimmat sienet reilun kokoisiksi paloiksi. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. Kuumenna paistinpannulla tilkka paisto-oliiviöljyä. Lisää valkosipuli, siitakkeet ja herkkusienet. Paista välillä sekoitellen, kunnes sienistä irtoava neste on haihtunut.

Lisää pannulle sulatetut rouskut ja reilu nokare voita. Mausta sienet suolalla (saa laittaa aika reilusti). Paista sieniä vielä hetki, kunnes rouskuista irtoava neste on haihtunut.

Kuori ja pilko sipuli pieneksi silpuksi. Kuori omena, poista siemenkota ja pilko pieneksi. Laita molemmat kulhoon odottamaan. Kun sienet ovat valmiita, siirrä ne leikkuulaudalle ja hakkaa isolla veitsellä pieneksi silpuksi. Lisää kulhoon ja sekoita. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa.

Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi. Lisää etikka, sokeri ja ripaus valkopippuria ja sekoita varovasti. Lisää kastike kulhoon salaatin joukkoon ja sekoita varovasti.

Sienisalaatti säilyy hyvin jääkaapissa muutaman päivän, joten sen voi tehdä valmiiksi jo aatonaattona.

Raikas fetasalaatti

Päätin tehdä lounaaksi fetasalaattia, mutta unohdin ostaa oliiveja. Siispä vanha kunnon ”mitä kaapista löytyy” -metodi käyttöön. Syntyi raikkaan makuinen lounassalaatti, jossa yhdistyy mukavasti suolainen, makea ja kirpeä. Itse asiassa jopa maittavampaa kuin päällekäyvän suolainen feta-oliiviyhdistelmä.

Raikas fetasalaatti
2:lle

1/2 nippua tammenlehväsalaattia
1/2 nippua romainesalaattia
2 tomaattia
n. 8 cm pätkä kurkkua
1 omena
kourallinen kuivattuja karpaloita
n. 150 g fetajuustoa (kunnon kreikkalaista)
pari kourallista suolattuja cashewpäkinöitä

Kastike:
2 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä
1 rkl balsamicoa
ripaus suolaa ja mustapippuria

Huuhtele salaatinlehdet ja kuivata talouspaperin päällä. Huuhdo kurkku ja tomaatti ja kuori omena. Halkaise kurkku keskeltä ja leikkaa viipaleiksi. Leikkaa tomaatit lohkoiksi. Poista omenasta siemenkota, leikkaa 8 lohkoon ja paloittele.

Revi salaatinlehdet ja asettele kahdelle lautaselle. Ripottele päälle tomaatit, kurkut, omenat ja kuivatut karpalot. Murustele päälle feta.

Sekoita kastikeainekset keskenään ja kaada salaattien päälle. Lopuksi ripottele päälle cashewpähkinöitä. Tarjoile heti.

Jugurtti-omenapiirakka

Tässäpä jälleen tosi nopea ja helppo herkku (ja yksi hyvä tapa saada niitä omenoita kulutettua). Täytteessä voi käyttää joko tavallista tai soijajugurttia, ja pohjan ruishiutaleet voi korvata vaikkapa tattarilla, joten tästä saa myös kätevän tarjottavan juhliin, joihin tulee allergikkovieraita.

Jugurtti-omenapiirakka
valmistusaika n. 45 min

Pohja:
150 g (maidotonta) margariinia
0,75 dl sokeria
3 dl kaurajauhoja
2 dl ruishiutaleita

Täyte:
4 dl (soija)jugurttia (jos käytät tavallista jugurttia, käytä paksua turkkilaistyyppistä)
0,5 dl sokeria
2 munaa
1 tl vaniljasokeria

Päälle:
n. 4 puutarhaomenaa
sokeria
kanelia

Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri. Lisää jauhot ja hiutaleet ja puristele taikina tasaiseksi. Laita jääkaappiin vetäytymään, kunnes uuni on lämmin. Rasvaa ja korppujauhota (huom, gluteeni!) pyöreä piirakkavuoka. Painele taikina tasaisesti vuuan pohjalle ja reunoille, ja viimeistele reunat haarukalla. Painele pohjaan haarukalla reikiä. Paista 200 asteessa n. 8 min.

Sekoita täyteainekset keskenään. Kuori omenat, poista siemenkodat ja viipaloi. Kaada täyte esipaistetulle pohjalle. Asettele omenanviipaleet kauniisti täytteen päälle, ja sirota päälle sokeria ja kanelia. Paista 200 asteessa vielä 15 – 20 min, kunnes täyte on hyytynyt.